Olen Kirsi Salo ja perheeseeni kuuluu aviomies Jari sekä meidän kaksi lasta, Niko (-04) ja Hanna (-08) . Kani Nuppu ja Omppu sekä kaksi koiraa Asla ja Turbo. Asumme Pohjois-Pohjanmaalla Haapavedellä.
Perheessäni on aina ollut koiria, isäni metsästää joten pääasiassa ajokoiria. Muitakin eläimiä löytyi, undulaatteja, kaneja, kissa sekä olen omistanut lämminverihevosen.
Koirat ovat kuitenkin se minun juttu. Tykkään harrastaa niitten kanssa, ihan vaan omaksi iloksi tai sitten jos rahkeet riittää niin kilpakentille saakka.
Perheessäni on aina ollut koiria, isäni metsästää joten pääasiassa ajokoiria. Muitakin eläimiä löytyi, undulaatteja, kaneja, kissa sekä olen omistanut lämminverihevosen.
Koirat ovat kuitenkin se minun juttu. Tykkään harrastaa niitten kanssa, ihan vaan omaksi iloksi tai sitten jos rahkeet riittää niin kilpakentille saakka.
Lapsena ensimmäinen koirani oli sekarotuinen nimeltään Lurppa. Sen jälkeen sain suomenpystykorvan Rita, jota käytettiin metsässä ja kouluttelin. Kiinnostukseni saksanpaimenkoiria kohtaan on ollut nuoresta saakka. Ensimmäisen saksanpaimenkoirauroksen sain v. -95. Koiran nimi oli Högland's Filip eli tuttavallisemmin Hero. Todella mahtava koira, kuljimme näyttelyissä joista tuloksena oli yksi sertti sekä kilpailimme TOKO VOI -luokassa sekä ALO jäljellä. Harmittavasti uramme loppui lyhyeen Heron sairastuttua perianaalifisteliin, kasvaimeen, vasta 4,5 -vuotiaana. .
Toinen saksanpaimenkoiraurokseni oli Jasatojon kennelistä eli Jasatojon Ara "Reno" joka sai elää kanssamme ihanan pitkän elämän, Reno eli 10 -vuotiaaksi vailla mitään sairauksia kunnes vanhuus iski. Kävimme näyttelyissä sekä kilpailimme TOKO:ssa. Jälkeä ajoimme omaksi iloksemme.
Ajatus toisesta koirasta tuli Renon ollessa 8 -vuotias. Mietin saksanpaimenkoiran sekä valkoisenpaimenkoiran välillä. Soittelin valkoisenpaimenkoirien kasvattajille ja ajatus omasta valkoisesta kasvoi vahvemmaksi. Niin meille sitten tuli kennel Hunttu Hännästä Asla (Hunttu Hännän Murri). Ensimmäinen valkoiseni. Ja ei ole tarvinnut pettyä. Tämä herra ei jätä ketään kylmäksi. Ja mistäpä sitä tietää vaikka meillä olisi vielä toinenkin valkoinen poitsu.... ilahduttamassa elämäämme.
Toinen saksanpaimenkoiraurokseni oli Jasatojon kennelistä eli Jasatojon Ara "Reno" joka sai elää kanssamme ihanan pitkän elämän, Reno eli 10 -vuotiaaksi vailla mitään sairauksia kunnes vanhuus iski. Kävimme näyttelyissä sekä kilpailimme TOKO:ssa. Jälkeä ajoimme omaksi iloksemme.
Ajatus toisesta koirasta tuli Renon ollessa 8 -vuotias. Mietin saksanpaimenkoiran sekä valkoisenpaimenkoiran välillä. Soittelin valkoisenpaimenkoirien kasvattajille ja ajatus omasta valkoisesta kasvoi vahvemmaksi. Niin meille sitten tuli kennel Hunttu Hännästä Asla (Hunttu Hännän Murri). Ensimmäinen valkoiseni. Ja ei ole tarvinnut pettyä. Tämä herra ei jätä ketään kylmäksi. Ja mistäpä sitä tietää vaikka meillä olisi vielä toinenkin valkoinen poitsu.... ilahduttamassa elämäämme.
Perheeseemme kuuluu siis nämä kaksi ihastuttavaa valkoistapaimenkoiraa. Turbo ja Asla. Koirat tulevat vielä hyvin toimeen ja toivottavasti myös tulevaisuudessa.